SecondLife aukesi

Eli virustorjunta oli vaan niin kovalla, että en aluksi paikalle päässyt. Burman tilanteesta en paljon tietoa enään löytänyt, koska tapahtumia aiheen ympärillä ei enään ollut. Tutkin ryhmiä ja paikkoja aiheeseen liittyen.
14.2. kurssin lähiopetuksessa tutustuimme yhdessä SL:n maailmaan. Opimme muokkaamaan itsellemme avataria, käyttämään teleporttia, tutustumaan gallerioihin, kommunikoimaan ja liikkumaan.
Seikkailu vaati paljon kärsivällisyyttä ja eksyksissä olon sietoa. Ryhmänä liikkeellä olosta oli hyötyä, koska kaverilta saattoi aina kysyä neuvoa. Kaverit myös saattoivat kutsua minut mukaan kiinnostaviin paikkoihin.
Kova halu olisi ollut muokata ympäristöä, mutta siihen olisi tarvittu Linden dollareita, joita en vielä onnistunut hankkimaan. Kova halu olisi ollut perustaa paikkaan galleria, kahvila ja oma talo! Kiinnostava kokemus, mutta jotenkin hajanaista toimintaa, jonka tarkoituksettomuus alkoi pitkän päällee turhauttamaan. Mihin tätä käyttäisin? Työtilaksiko....? Vai huvitteluun? Vie paljon aikaa...

Mediataidetta kohti

Tällä sivulla bloggailen mediataiteen asiantuntija opinnoista (OPEKON koulutus) aloittaen keväällä 2008.

Ensimmäisenä ennakkotehtävänä on tutustua nettimateriaaliin Kuvataideakatemian B/SURMA-näyttelystä Galleria Välivuodessa. Tehtävänä on ajatella ja kertoa ajatuksista, joita taidetapahtumaan tutustuminen herätti.

Keskeiset www-osoitteet:

http://www.b-surma.info/

http://www.taidelehti.fi/ (klikkaa Demokraattinen Burma Second Lifessa? -artikkelin LUE LISÄÄ)

Satunnaisia ihmisten tekemiä julkaisuja Burma-aiheesta:

http://www.youtube.com/watch?v=_9CvFofMi_I

http://www.moderntime.net/Aasiainfo/uutiset.html#bsurma

http://blip.tv/file/402255

http://www.secondlifepros.com/helping-burma-in-second-life/

Second Life -virtuaalimaailman osoite:

http://secondlife.com/

Ongelmia tuottaa Second Lifeen sisään pääsy. Olen ensikertalaisena liikkeellä ja olisin todella mielelläni käynyt katsomassa, miten siellä on Burman asiaa edistetty ja millaiselta taide näyttää virtuaalimaailmassa. YouTubessa oli kyllä muutama videoleike asiasta, joten jonkinlaista mielikuvaa olen Second Lifen melenosoituksista saanut.

B-surma näyttelyyn osallistuvia taiteilijoita (Mirka Flander, Jari Haanperä, Lea Kantonen, Pekka Kantonen, Ray Langenbach, Mikko Lipiäinen, Pekka Niskanen, Antti Pussinen, Roi Vaara, Sakari Viika) yhdistää kokemus Burman arjesta ja kulttuurista. He ovat opettaneet taidetta Burmassa sekä oppilaitoksissa että itsenäisissä työpajoissa. Poliittisen tilanteen lisäksi he haluavat nättää Burman arkea ja kaupinkielämää sekä buddhalaismunkkien elämää temppeleissä ja Burmalaisia maisemia.

Lisäksi näyttelyä on rakennettu yhdessä Suomessa asuvien burmalaisten kanssa. Se sisältää kuvia, kirjoituksia ja tietoa Burman nykytilanteesta. Näyttelyn avajaisissa saattoi tavata Suomessa asuvia burmalaisia sekä Burman tapahtumiin liittyvän politiikan asiantuntijoita.

Näyttelyssä nähtiin lisäksi performansseja. Mm. Roi Vaara(kuvia Sakari Viika) esiintyi näyttelyn avajaisissa ja Htein Lin (kuvia Sakari Viika), burmalainen taiteilija näyttelyn päättäjäisissä. Htein Lin on itse kokenut toisinajattelijan kauhut burmalaisessa vankilassa, jossa hän kaikin tavoin tuotti taidetta vankilatovereidensa avustuksella.

Nykytaiteen poliittinen aktivismi on minulle henkilökohtaisesti vierasta, mutta tässä yhteydessään hyvin tervetullutta. Taiteen yhteisölliset keinot ja uudet mediat ovat otettu käyttöön vaikuttamisen välineinä ja keskustelun avaajina. Dokumentaariset valokuvat yhdistettynä performansseihin, virtuaalisiin mielenosoituksiin ja luento/keskustelutilaisuuksiin näyttävät laajan kentän taiteen ja taiteilijoiden mahdollisuuksista vaikuttaa yhteisön hyvinvointiin - tuoden välittämisen taiteeseen. Aktivismia - välittämistä - sitä, että ei jäädä asialle haaleiksi. Taidetta ei voi tehdä haalealla "siveltimellä". Oli se polte sitten halu auttaa, tehdä näkyväksi tunne, tilanne tai epäkohta, aina on otteessa intohimoa - paloa - näkyä - avautumista ja halua jakaa se yhteisön kanssa.

Tässä B-surma projektissa taiteilijat ovat todella menneet asiansa ytimeen. Lähelle tapahtumia - keskelle kokemaan. Nykytaiteessa korostuu rohkeus. Taiteen tekeminen on läsnäolevaa - interaktiivista ja kokeilevaa. Oma kokemukseni tämänkaltaisista projekteista rajoittuu kouluyhteisön hyvinvoinnin lisäämiseen taiteen keinoin. Kantaa ottavaa taidetta ollemme tehneet kuvataiteen tunnilla yläkoulussa ja lukiossa ympäristö-teemalla. Poliittinen aktivismi on jäänyt yksittäisten opiskelijoiden kannanotoiksi. Opettajana tunnen suurta vastuuta aihevalinossani. Poliittinen aktivismi taiteessa näkyy, mutta en ole sitä ottanut opetuksessa keskiöön.

Tämä projekti toi taas uudelleen ajatuksiini yhteisöllisen taiteen lisäämisen opetuksessa jopa yli koulun rajojen. Pitkään olen mielessäni kehitellyt ideaa koululaisten ja vanhusten yhteisestä maalausprojektista. Tänään oli Helsingin Sanomissa juttua Ranskan papy-boomista, jonka yhtenä esimerkkinä uusia hoitomuotoja kokeileva vanhainkoti painottaa juuri sukupolvien välisen yhteistoiminnan merkitystä. Yhtenä muotona mainitaan lukiolaisten ja vanhainkodin asukkaiden viikoittainen keskustelutuokio. Taiteen tekemisen äärellä keskustelu ja kuvallinen kommunikointi yhdistyisi - yhteisessä näyttelyssä jakaminen ja yhteisöllisyys korostuisi.

Mediataiteen näkökulmasta omaan opetukseen sain ainakin esimerkin. Olen vielä arastellut YouTuben käyttöä oppilastöiden foorumina ja Second Life on aivan vieras tanner edelleen. Valokuvia olemme jo julkaiseet Flickrissä ja kuvataiteella on koulussamme uudet kotisivut. Suuremman teemallisen mediataiteen kokonaisuuden kehittely ja toteutus kiehtoo - välineiden haltuunotto on jo alkanut, mutta kehittely jatkuu.